Fernando Pessoa (1888 - 1935) ei omana elinaikanaan paistatellut julkisuuden valokeilassa. Hän eli pikkuvirkamiehenä melko porvarillista elämää ja kuoli suurempaa huomiota heräämättä 47-vuotiaana maksakirroosiin synnyinkaupungissaan Lissabonissa. Kirjallisessa tuotannossaan hän oli multipersoona, henkilöidensä piirittämä, niiden sulauma ja lopputulos. Hänessä yhtyvät kirjailijapersoonallisuudet tavalla, jollaista maailmankirjallisuudessa saa etsiä.

Hänen merkityksensä Portugalin kirjallisuuden uudistajana 1900-luvun alkuvuosikymmenillä on kiistaton. Maailmankirjallisuutta hänestä on tullut vasta hänen kuolemansa jälkeen, ja hän on ympäri maailmaa lukevan yleisön yhteistä omaisuutta, kun uudet ja taas uudet sukupolvet ovat hänet löytäneet ja hänen tuotantoonsa ihastuneet.

Antologian Fernando & heteronyymit - Vain uneni ovat väyliä itseeni suomennetut runot ovat itsensä Fernandon tai hänen heteronyymiensa Ricardo Reisin, Alberto Caeiron ja Álvaro de Camposin käsialaa. 

Runot on suomentanut Miika T. Meijer, joka on myös kirjoittanut teoksen saatesanat ja selitysosion.

Teos ilmestyy 6.9.2023.

Linkki runonäytteisiin: Pessoa, Fernando

Suomennokset © 2023 Miika T. Meijer

Fernando Pessoa

- VIISTO SADE

V

Pihalla on aurinkohevoskarusellin pyörremyrsky…

Puut, kivet ja kukkulat tanssivat minussa…

Absoluuttinen yö kirkkaana markkinapaikkana, kuutamo aurinkoisena päivänä…

Ovat markkinain kaikki valot äänekkäinä takapihan muurilla…

Ryhmä ruukkuja päänsä päällä kanniskelevia tyttöjä

kulkee ohi, ja likomärkänä helottavassa auringossa

risteilee massiivinen kansanjoukko tuossa paikassa,

ihmisiä jotka sulautuvat kuutamoon ja öisiin katulyhtyjen valoihin.

Ja nämä kaksi ryhmää kohtaavat ja sekoittuvat,

kunnes niistä tulee yksi ollakseen molempia…

Markkinat, markkinain valot, ihmiset markkinapaikalla,

ja varjostava markkinoita ilmaan kohottava yö

on puiden latvojen yläpuolella auringon läpihiostama.

Ne näkyvät alapuolella kalliolla auringossa kimallellen,

ne pompahtavat esiin tyttöjen päällään kantamien ruukkujen takaa,

ja koko tämä keväinen maisema on kuu markkinoiden yllä,

ja markkinat äänineen ja valoineen on alkusyy tälle aurinkoiselle päivälle…

Yhtäkkiä jokin ravistelee näitä kahta hetkeä kuin seulaa,

ja kahden todellisuuden jauhe sekoittuu toisiinsa pudoten

satamapiirustuksiksi avoimille kämmenilleni,

jossa suunnattomat purjealukset lipuvat pois aikomuksenakaan palata…

Valkoista ja mustaa kultapölyä hyppysissäni…

Käteni ovat portaat markkinoilta poistuville tytöille,

yksin ja onnellisena tällaisena päivänä…

8.3.1914

Auringonpaiste niityn yllä

voisi olla parantava.

En rakasta minua rakastavia,

on yksipuolista olla rakastettu.

Tahdon vain puhtaan suudelman,

heikkenevän valon jakaman,

ja henkilöimätöntä abstraktia

rakkautta niittyjen kukkaloisteessa.

On loppu ihmistä, tämän hailakkaa

sanoin kuvaamatonta sielua.

Olematta ikinä sitä miltä näyttää,

se ryövää uneni… mielenrauhani.

21.8.1930

*** ***

Alberto Caiero

Yksikään Luonnosta muodostettu mielipide

ei pane yrttejä kasvamaan tai saa kukkia kukkimaan.

Kaiken kattava ymmärrys asioista

ei voisi ikinä olla käsitykseni asiasta.

Jos tiede pyrkii totuuteen,

eivätkö asiat ole todellisempaa tiedettä

       olematta tiedettä?

Suljen silmäni, ja kova maa, jota vasten panen maaten

on niin todellinen, että tunnen sen selkämyksessäni.

Minun ei tarvitse perustella, missä lapaluuni ovat.

29.4.1918

Eläkää nykyisyydessä, te sanotte.

Eläkää vain nykyisyydessä.

Mutta minä en tahdo elää nykyisyydessä, haluan elää todellisuudessa.

Haluan asioita, jotka ovat olemassa, en aikaa, joka määrittelee niitä.

Mitä on nykyisyys?

Se on jonkinlainen suhde menneisyyden ja tulevaisuuden välillä.

Se on jotain, joka on olemassa muiden olemassa olevien syiden takia.

Haluan vain todellisuuden, asiat itsessään, ilman mitään

       nykyisyyttä.

En tahdo sisältää aikaa tietoisuuteeni olemassa olevasta.

En tahdo ajatella asioista nykyolevana, tahdon ajatella

       niistä asioina.

En tahdo erotella niitä itsestään kutsumalla niitä nykyisyydeksi.

Minun ei pitäisi kutsua niitä edes todellisiksi.

Minun ei pitäisi kutsua niitä miksikään.

Minun pitäisi nähdä ne, vain nähdä ne,

nähdä ne siihen asti, kunnes en enää ajattele niitä,

nähdä ne ajatta ja avaruudetta,

nähdä ne ilman mitään muuta kuin mitä näen.

Tämä on näkemisen tiedettä olematta ollenkaan tiedettä.

19.7.1920

* * *   * * *

Álvaro de Campos

Etäiset majakat,

jotka äkkiseltään tuovat valoa yöhön,

ja jotka poissaolo lyhykäisesti varastoi,

lietsovat tänä yönä tällä kannella ahdistusta!

Suremme heitä, jotka jouduimme jättämään

kuvitelmissamme.

Etäiset majakat…

Miten häilyväistä on elämä…

nopea leveäkiilainen valo toistuu leimahtaen

katseeni lainkaan sitä tavoittamatta.

Loittonemme kauemmaksi ja kirkas valo himmenee.

Etäiset majakat…

30.4.1926

* * *  * * *

Ricardo Reis

Epäröivinä kuin unohdettu Aiolos,

niittyä hivelevä aamutuuli

            ja varhainen aamun kajo.

Älkäämme, Lidia, kaivatko tältä hetkeltä

yhtään enempää aurinkoa tai tuulta

            kuin vähäisen olemassa olevan.

13.6.1930

Hallitse tai vaikene. Älä tuhlaa itseäsi

luopumalla siitä, mitä sinulla ei ole.

       Olisitko ollut hyvä siinä, missä Caesar oli?

Nauti pienuudestasi.

Ylläpitämäsi katos on parempi suoja

       kuin palatsi, jolle olet velkaa.

27.9.1931

Autopsykografia (Harjoitus C-duurissa-duurissa)

Sävellys, sovitus ja suomennos: M. T. Meijer

Runo: Fernando Pessoa 

Tallennettu säveltäjän kotona Tukholman Torgatanilla loppuvuonna 2009.

Miika T. Meijer: laulu, Casio WK-3500

M. T. Meijer lukee omia runojaan, 1. Pysyttelen jokaisesta auringonlaskusta syrjässä (00:00), 2. Päätin kääntyä pois (00.23), 3. Huominen on auki kirjoitettava haava (00:43). Tallennettu 21.2.2014.

3 runoa (Total 1:17)

Omat runot kattaa runoja eri vuosilta (2005 - 2014).

Omat runot (Total 8:20)

M. T. Meijer lukee kaksi Pessoan käännöstään viroksi, Tuul on liiga kärmas (00:00) ja Mina kui ükski teine (00:47), Tuul on liiga kärmas (Total 1:25).

Eesti keelde tõlkinud Miika T. Meijer (2004).

 © 2019 All rights reserved by Miika T. Meijer & AWt Music

M. T. Meijer lukee omia runojaan, 1. Pysyttelen jokaisesta auringonlaskusta syrjässä (00:00), 2. Päätin kääntyä pois (00.23), 3. Huominen on auki kirjoitettava haava (00:43). Tallennettu 21.2.2014.

3 runoa (Total 1:17)

Omat runot kattaa runoja eri vuosilta (2005 - 2014).

Omat runot (Total 8:20)

M. T. Meijer lukee kaksi Pessoan käännöstään viroksi, Tuul on liiga kärmas (00:00) ja Mina kui ükski teine (00:47), Tuul on liiga kärmas (Total 1:25).

Eesti keelde tõlkinud Miika T. Meijer (2004).

 © 2019 All rights reserved by Miika T. Meijer & AWt Music

OMIA RUNOJA JA RUNOSUOMENNOKSIA

Muinaiskreikasta suomentanut © 2021 Miika T. Meijer

ANAKSIMANDROS (noin 610–noin 546 eaa.) Miletoksessa 42. olympiadin 3. vuotena syntynyt filosofi oli Thaleen (noin 624–noin 548 eaa.) oppilas ja työtoveri, Anaksimeneen (k. noin 525 eaa.) opettaja. Hän on keskeisimpiä joonialaisen luonnonfilosofian edustajia, jotka loivat kreikkalaisen perustan luonnontieteelliselle ajattelulle.

Arkhē – ”Alkulähde”

a. Tämän alkulähteen sanotaan olevan seurausta määrittelemättömästä äärettömästä.

b. Todellakin tämän alkuperän samoin kuin päivän rajallisuuden kerrotaan olevan peräisin määrittelemättömästä ja heiveröisestä, alkulähteeksi (arkhē) kutsutusta.

a. οὗτος ἀρχὴν ἔφη τῶν ὄντων φύσιν τινὰ τοῦ ἀπείρου,

b. οὗτος μὲν οὖν ἀρχὴν καὶ στοιχεῖον εἴρηκε τῶν ὄντων τὸ ἄπειρον τρῶτος τοὔνομα καλέσας τῆς ἀρχῆς.

- Hippolytos (noin 170–noin 235)

Apeiron – ”Ääretön”

Yhteen koottuna, alkulähde ei ole vettä tai mitään muuta tarkemmin määritel­tävää rajallista [ainetta], vaan alkuperältään se on ääretön.

Olisi väärin sanoa äärettömän olevan [kumpikaan kahdesta ilmasta tai vettä tai jo­kin muu aineellinen elementti: olemuksestaan johtuen vesi todellakin on puut­teellinen ja laadultaan erityinen syy turmeltumiselle.] Sillä ääretön ei ole mi­tään sellaista kuin vesi, joka aktiivisena ei ole tarpeeksi kestävää eikä ole sa­massa mielessä tehokas alkuunpanija.

λέγει δ᾽ (τὴν ἀρχην), μήτε ὕδωρ μή τε ἄλλο τι τῶν εἶναι στοιχείων, ἀλλ᾽ ἑτέραν τινὰ φύσιν ἄπειρον,

- Simplikios (noin 490–noin 550)

ἁμαρτάνει δὲ οὗτος μὴ λέγων τί ἐστι το ἂπειρον, [πότερον ἀήρ ἐστιν ἢ ὕδωρ ἢ γῆ ἢ ἄλλα τινὰ σώματα· ἁμαρτάνει οὖν τὴν μὲν ὕλην ἀποφαινόμενος, τὸ δὲ ποιοῦν αἴτον ἀναιρῶν.] τὸ γὰρ ἄπειρον οὐδὲν ἄλλο ἢ ὕλη ἐστίν· οὐ δύναται δὲ ἡ ὕλη εἶναι ἐνέργεια, ἐὰν μὴ τὸ ποιοῦν ὑποκέηται.

- Aëtius (noin 396–454)

Taivas ja järjestys (κόσμος)

Siten muuttuessaan (äärettömän alkuperä) kehittyi itse uudeksi taivaaksi ja järjestykseksi.

Tästä kaikesta se kehittyi ja siitä tuli kaiken tuho. Sen vuoksi ääretömästä syntyi järjestys ja tuo tuho oli kuin sitä ei olisi (koskaan) tapahtunut.

ἐξ ἧς (φύσεως ἀπείρου) ἅπαντας γίνεσθαι τοὺς οὐρανοὺς καὶ τοὺς ἐν αὐτοῖς κόσμους·

- Simplikios (noin 490–noin 550)

ἐκ γὰρ τούτον πάντα γίγνεσθαι καὶ εἰς ταῦτο πάντα φθείρεσθαι. διὸ καὶ γεννᾶσθαι ἀπείρους κόσμοθς καὶ πάλιν φθείρεσθαι εἰς τὸ ἐξ οὖ γίγνεσθαι.

- Aëtius (noin 396–454)

Eräät sairaudet ovat sairauksista pahimpia

OMIA RUNOJA JA RUNOSUOMENNOKSIA

Niukkuus on tulen nälkää

 Vuosikymmenet vierähtävät

 Empedokles II

eiper apeirona ges

Språket är vår gemensamma

Oksymoron

Kuten sielulle / ψυχῇσιν

Jatkan siitä mihin viimeksi jäin

                         *  *  *

Post festum: Kolme runoa helmikuulta 2014

Joitakin vanhempia runoja

Koe minun runoni

Satunnainen kielioppi

M. T. Meijer lukee omia runojaan, 1. Pysyttelen jokaisesta auringonlaskusta syrjässä (00:00), 2. Päätin kääntyä pois (00.23), 3. Huominen on auki kirjoitettava haava (00:43). Tallennettu 21.2.2014.