Ksenofanes

Muinaiskreikasta suomentanut Miika T. Meijer

Suomennokset © 2025 Miika T. Meijer

Ksenofanes (noin 570 - 480 eaa.) oli esisokraattinen filosofi, jonka sanotaan olleen syntyjään Kolofonista Vähästä-Aasiasta. Hän eli vanhaksi; joidenkin lähteiden mukaan jopa yli 100-vuotiaaksi. Hän joutui lähtemään nuorena maanpakoon ja hänen kerrotaan kiertäneen tuon ajan kreikkalaista maailmaa laajoilla alueilla. Hänen kerrotaan viimein asettuneen Eleaan (Hyele/Velia) Etelä-Italian Mangna Graeciaan. Ksenofanes kritisoi kreikkalaisten perinteisiä käsityksiä jumalista ja korosti yhden, muuttumattoman jumalallisen ykseyden ajatusta. Hän arvosteli Homerosta ja Hesiodosta siitä, että nämä esittivät jumalat inhimillisinä ja moraalisesti kyseenalaisina. Ksenofanes piti havainnon ja tiedon epävarmuutta keskeisenä filosofisena ongelmana ja korosti ihmisen rajallisuutta totuuden tavoittamisessa. Hän esitti myös varhaisia luonnonfilosofisia ajatuksia muun muassa maan ja meren toisiaan seuraavien vaiheiden vuorottelusta.

I (DK 3)

Ylellisyyteen he tottuivat Lyydialta turmeluksen oppien,

niinpä heistä tuli tyranneja vailla sotaa.

Astelivat he kaupungin päätorille purppuravaatteissaan,

ei tuhatta miestä vähempilukuisena,

sormuksia sormissaan, komeasti öljytyin hiuksin

palvelijain heitä ympäröiden.

ἁβροσύνας δὲ μαθόντες ἀωφελέας παρὰ Λυδῶν,

ἄφρα τυραννίης ἦσαν ἄνευ στυγερῆς,

ἦσαν εἰς ἀγορὴν παναλουργέα φᾶρος ἔχοντες

οὐ μείους ὥσπερ χίλιοι εἰς ἔπιπταν,

αἴγχαλεοί χαίτησιν ἀγαλμένοι ἐμπεπέαστιν

ἄσκητοις <τ’> ὄδμα χρίμασι δεινομένοι.

II (DK 7)

Lausun nyt taas uuden todistuksen ja osoitan tien.

Kerran, kun koiraa piestiin, sattui paikalle Pythagoras,

ja kerrotaan hänen säälineen sitä sanoen näin:

“Lakkaa lyömästä, sillä koiralla on ystäväni sielu,

tunnistin hänen äänensä sen uikuttaessa kivusta.”

Νῦν αὖτ’ ἄλλον ἔπεμψι λόγον, δείξω δὲ κέλευθον.

καὶ ποτέ μιν στυφελιζομένου σκύλακος παρὀντα

φασιν ἐποκτίραι καὶ τόδε φάσθαι ἔπος

Παῦσαι μηδὲ ῥάπιζ’, ἐπεὶ ἡ φίλου ἀνέρος ἐστὶν

ψυχὴ, τὴν ἔργων φλεγξαμένης ἄϊεν.

III (DK 18)        

Eivät jumalat alusta asti ole kaikkea kuolemattomille paljastaneet,

vaan ajan mittaan etsimällä ihmiset löytävät parempaa.

Οὔτοι ἀπ’ ἀρχῆς πάντα θεοὶ θνητοῖς ὑπέδειξαν,

ἀλλὰ χρόνῳ ζητοῦντες ἐφήυρον ἄμεινον.

IV (DK 30)

Merivesi on lähde, ja meri on myös tuulten lähde;

sillä ei myrsky synny ilman suurta merta,

eivät virtaavat joet eivät rankkasateet,

vaan suuri meri on pilvien, tuulten ja jokien isä.

πηγὴ δ’ ἐστὶ θαλάσσης ὕδατος, πηγὴ δ’ ἀνέμου·

οὔτε γὰρ <ἀπ’ ἀψόφου κεὐ> ἄνευ πόντου μεγάλου

οὔτε βροαὶ ποταμῶν οὔτ’ ἀθρόος ὄμβρος ὕδατος,

ἀλλὰ μέγας πόντος γενέτωρ νεφέλων ἀνέμων τε καὶ ποταμῶν.